Viime perjantaina vietin synttäreitä täällä. Onnillisen sattuman kautta en ollut yksin vaan ensin parilla lasilla ja sitten tanssimassa. Loppuviikonloppuna en sitten tehnyt yhtään mitään, jollei liian monessa pikku erikoiskaupassa käyntiä lasketa sellaiseksi. Sami kun tuli tänään niin ajattelin varautua ruoalla.

Niin kuin mainittu Sami saapui tänään. Olin kentällä pari tuntia liian aikaisin, tai siis tarpeeksi aikaisin, enimmäkseen koska en ollut varma tän päivän ruuhkista. Tänään tai siis maanantaina kun oli kansallispäivä.
Poika löytyi hyvin, mutta ilmaisee mielipiteensä, joka ei ole ollut positiivinen mistään. Liikaa odotusta, että päästään Pariisiin, liian painavat kassit ja odotus metroasemalla, jotta saataisiin sille lippukortti, ja liikaa kävelyä. Ja sitten sen oli pakko mennä Champ de Marsille, jossa oli liikaa ihmisiä ja huono klassinen konsertti. Ilotulitus oli kuulemma ok.  Ehkä mä yritän ymmärtää tän iästä johtuvaksi :P
Samin mieliksi tultiin kävellen ja taksilla kotiin. Ehkä se "muutama" tuhat ihmistä oli pienelle järvenpääläiselle pojalle liikaa. Ja oli pakko odottaa pitkään tai kävellä saadakseen taksin. Me käveltiin eka tois puol jokkee, niin kuin sen ilmasin, ja sitten kun tilanne näytti edelleen mahdottomalta niin sitten Riemukaarelle, josta muutaman sadan metrin päästä löydettiin se eka vapaa taksi.
 Toivottavasti loppuajan vähempi ruuhka on helpotus tämän jälkeen. Mutta kaikesta valittamisesta huolimatta olen ehkä eniten innoissani siitä, että se on täällä mun kanssa, pitkään aikaan. Mun lempikaupunki ja rakkain ihminen on mahdollisuus, joka saa mut melko iloiseksi. Ja jollei mitään muuta se on jo nähnyt Eiffelin tornin melko ainutlaatuisesti ja Champs Elyseen Riemukaarineen, mikä on ihan hyvä koska mä en ole ihan varma, että kävelenkö mä huomenna.

Öitä
-N-