Olen laiminlyönyt tätä blogia havyttömän paljon. Ei niin, ettei olisi kerrottavaa, mutta jotenkin tietokoneen edessä kirjoittamassa oleminen ei ole viehättänyt.

No, mitä mä siis olen tehnyt. Sami kävi täällä mikä oli siistiä. En osaa sitä mitenkään muuten kuvailla. Myönnettäköön, että sitä kiinnosti Louvressa enemmän moderni portaikko kuin mikään muu. Jos Samista olisi saanut etukäteen irti, että mikä kiinnostaa olisi lomasuunnitelma ollut erillainen. Toisaalta kenen muunkaan kanssa se joutuisi/pääsisi kokeilemaan Louvren ja Versaillesin kaltaisia paikkoja. Jälkimmäisessä me ei kuitenkaan menty sisään. Kesälauataisin siellä on puutarhassa suihkulähde show. Lähes kaikki alueet olivat auki. Itselle mieluisimmat osat päärakennuksesta ja sen puutarhasta ovat olleet tähän asti kiinni. La Salle de Bal on aina kiehtonut minua historian kannalta ja siellä seisominen herätti tunteita joita jokainen historianörtti varmaan tunnistaa.

Samin täällä olon jälkeen tarvitsin hetken lomaa ja jatkoin kieliopintojani (jotka menevät niin ja näin). Olen myös kehitellyt itselle sosiaalista elämää tänne. Lopputulokset ovat olleet ihan hyviä.

Petra tuli kylään viime viikon perjantaina. Me käytiin kirpparilla viikko sitten ja sieltä löyty pari historiallista vaatetta halvalla. En ehkä tule ikinä mahtumaan niihin, mutta alle 7 euron en osannut kävellä ohikaan. Aina voi kuitenkin ajatella, että jos on tarve voin myydä ne voitolla Suomessa. Siinä olisikin ammatti numero 134 mulle. Jos olisi pääomaa, se ei olisi ihan mahdoton ajatus. Paitsi sen puolesta, että minä haluan lääkäriksi enemmään kuin melkein mitään muuta. Ja kyllähän se tästä, kun voin paremmin kuin koskaan.
Kirpparin jälkeen tehtiin ruokaa. Mietin pääni puhki etukäteen mitä ranksalaista tekisin ja silti päädyin risottoon. Sentään resepti oli omasta päästä. Riisin lisäksi siinä oli valkoviiniä, sipulia, valkosipulia, kermaa, viherpapuja, herkkusieniä, pekonia ja paljon manchego-juustoa. Ja vaikka itse sanonkin se oli pirun hyvää. Niin hyvää, että oon tekemässä maanantaina samanlaisen satsin. Sunnuntaina Petra meni aamulla toiselle kirppikselle. Minä jäin laiskana nukkumaan, mutta Petra onnistui löytämään hyvin mun näköisen hattuneulan. Iltapäivästä mentiin katsomaan näyttely Pariisin vapautuksesta Toisessa Maailmansodassa ja illalla Seineä. Samalla matkalla vastaan tuli vahinko-tivoli. Maanantaina oli mun lepopäivä ja en tehnyt yhtään mitään. Petra kuitenkin kävi seikkailemassa Louvressa ja erotiikkamuseossa. Maanataina oli vuorossa "Pariisin Pariisin maailmannäyttelyn näyttely" kuten Petra sen ilmaisi. Art Nouveau, Mucha, pukuja ja Worth. Muuta ei ehkä tarvitse sanoa. Illalla oli Eiffel-tornin vuoro. Ja vaikka kuinka etsin, en löytänyt pienoismallia itselleni. Onko se liikaa vaadittu, jos haluaa Eiffelinsä olevan kopio siitä isosta. Ei välkkyvä, kimalteleva tai sininen. Oikean värinen, jossa ei luo Paris. Ehkä vika on vain mussa. Tiistaina löyty kasityötilpehöörikauppa ja jos asuisin täällä tai olisin rikas, olisin ostanut sen tyhjäksi. Lisäksi lounaana oli sushia. Loppuviikon sitten lusmuilin, koska onnistuin saamaan flunssan. Ensi viikolla on luvassa museoita ilmaiseksi. Huomasin, että vammaiset pääsevät ilmaiseksi näihin jos omaa kortin, mutta koska Suomella ei ole minkäänlaisia vammaiskortteja kuin näkövammaisille, olen ottanut museoihin  yhteyttä ja kysynyt asiasta. Tämä siis tarkoittaa, että 1 museo/päivä tulee olemaan suunnitelmana-

Viime perjantaina vietin synttäreitä täällä. Onnillisen sattuman kautta en ollut yksin vaan ensin parilla lasilla ja sitten tanssimassa. Loppuviikonloppuna en sitten tehnyt yhtään mitään, jollei liian monessa pikku erikoiskaupassa käyntiä lasketa sellaiseksi. Sami kun tuli tänään niin ajattelin varautua ruoalla.

Niin kuin mainittu Sami saapui tänään. Olin kentällä pari tuntia liian aikaisin, tai siis tarpeeksi aikaisin, enimmäkseen koska en ollut varma tän päivän ruuhkista. Tänään tai siis maanantaina kun oli kansallispäivä.
Poika löytyi hyvin, mutta ilmaisee mielipiteensä, joka ei ole ollut positiivinen mistään. Liikaa odotusta, että päästään Pariisiin, liian painavat kassit ja odotus metroasemalla, jotta saataisiin sille lippukortti, ja liikaa kävelyä. Ja sitten sen oli pakko mennä Champ de Marsille, jossa oli liikaa ihmisiä ja huono klassinen konsertti. Ilotulitus oli kuulemma ok.  Ehkä mä yritän ymmärtää tän iästä johtuvaksi :P
Samin mieliksi tultiin kävellen ja taksilla kotiin. Ehkä se "muutama" tuhat ihmistä oli pienelle järvenpääläiselle pojalle liikaa. Ja oli pakko odottaa pitkään tai kävellä saadakseen taksin. Me käveltiin eka tois puol jokkee, niin kuin sen ilmasin, ja sitten kun tilanne näytti edelleen mahdottomalta niin sitten Riemukaarelle, josta muutaman sadan metrin päästä löydettiin se eka vapaa taksi.
 Toivottavasti loppuajan vähempi ruuhka on helpotus tämän jälkeen. Mutta kaikesta valittamisesta huolimatta olen ehkä eniten innoissani siitä, että se on täällä mun kanssa, pitkään aikaan. Mun lempikaupunki ja rakkain ihminen on mahdollisuus, joka saa mut melko iloiseksi. Ja jollei mitään muuta se on jo nähnyt Eiffelin tornin melko ainutlaatuisesti ja Champs Elyseen Riemukaarineen, mikä on ihan hyvä koska mä en ole ihan varma, että kävelenkö mä huomenna.

Öitä
-N-

Torstaina lähdin hakemaan elämäni ensimmäisiä ranskalaisia leivoksia yhteen kolmesta gluteenittomasta leipomosta Pariisissa (Helmut Newcake, 8e Arrondissement). Löysin sieltä neljää erillaista leivonnaista mukaan. Suklaa eclairit ovat vielä parempia kuin ajattelin niiden olevan. Aurinko paistoin täydeltä taivaalta ja kotimatka olikin pisempi kuin odotin. Kävinen  nimittäin kaupassa - useampi litra juotavaa painaa aika paljon.

Eilen en tehnyt enempää kuin käydä pikkukaupassa naapurikorttelissa. Tiesin, että tämä päivä tarkottaisi aikaista herätystä. Join vain muutavan lasin viiniä, kävin kylvyssä ja ompelin.

Tänään heräsin aamulla kahdeksan aikaan, mikä oli myöhemmin kuin mitä suunnittelin, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi ajoissa minulle. Syy aikaiseen herätykseen oli suunnitelmani suunnata Marche aux puxes de Montreuiliin. Suunnitelma muutoksesta huolimatta olin siellä ennen yhdeksää ja kaiken sekaisen tavaran joukosta löysin itselleni enemmän vaatteita kuin olen ikinä ostanut kerralla. Hameita, mekkoja, paitoja ja jopa muutamat housut. Osa on vintagea osa uusia, mutta kun hinnat ovat tarpeeksi alhaisia löytyy aarteita joukosta. Ehkä kaikkein upein on puuvillapaita, joka on ainakin 50 vuotta vanha, käsin kirjailtu ja maksoi euron. Aarteet oli piilotettu suuren määrän vähemmän kiinnostavia vaatteita, jotka olisvat sekavina kasoina pöydillä. Paikalta olisi löytynyt suuri määrä pienempiä vaatteita, jotka olisin niin halunnut, mutta en uskaltanut ostaa niitä. Lisäksi jos olisin halunnut käyttää suuremman määrän rahaa per vaate. Käytin paikalla aikaa 4 tuntia ja lopulta tajusin hankkia mummokassin, eli sellaisen perässä vedettävän kauppakassin. 5 euroa helpommista kauppamatkoista ei tunnu pahalta kannettuani useamman kerran liian painavia kasseja kotiin. Vaatteiden lisäksi löysin laukun, kukkaron, hatun ja kyvyn puhua enemmän ranskaa. En ole vieläkään tyytyväinen siihen, että viiden vuoden opiskelusta on muistissa ihan liian vähän, mutta ehkä asia muuttuu huomenna, koska keksin tavan tutustua ihmisiin ja opetella lisää ranskaa. Netti on aika positiivinen asia aina välillä. Olen tapaamassa yhden tyypin ja opetella ranskaa ja opettaa englantia. Sen jälkeen jatkan samalla linjalla tapahtumaan jossa keskustellaan ensin ranskaksi ja sitten englanniksi.

Nyt siivoamaan. Kyllä luitte oikein. Olen kaikkien - jopa itseni - yllätykseksi pitänyt siisteyttä täällä yllä. Kaikki tavarani ovt löytäneet paikan ja ne palaavat aina takaisin paikalleen. Tänään on ns. siivouspäivä jolloin imuroin, pyyhin pölyt, pesen pyykkiä ja pesen lattiat. Menenkin nyt tästä tekemään sen kaiken.

-N-

Saavuin maanantaina Pariisiin. Asuntoni on Batignollesissa, joka on täynnä pariisilaisia ja melkei ilman turisteja. Rakennukset on toissa vuosisadan vaihteen hiekkakivisiä tyypillisiä pariisilaisia taloja ranskalaisine parvekkeineen. Läheltä löytyy kaikki palvelut ja muutama ihana puisto lihavine puluineen.  Olen ehtinyt kotiutumaan asuntoon hyvin. Jopa itselleni yllätyksenä on tullut, että minulla on kaikki tavarat paikoillaan kaapeissa. Ehkä ensikertaa ikinä.
Maantaina kävelin lähikorttelit läpi ja eilen sitten hiukan enemmän. Löysin Naturaliasta gluteenittomia tuotteita. Mikä siinä on, että kaipaan leipää, kun sitä ei ole helposti saatavilla. Ja ravintolan jossa sain apua keliaakikkotarjoilijalta. Söin maksaa ja vihreitä papuja (plat du jour) ja omaksi yllätyksekseni pidin molemmista paljon. Matkalla kotiin hankin ranskalaisen numeron ja kävin ruokakaupassa josta ostin melkein liikaa juotavaa. Ei määrään van painon takia. Puolen kilsan matka kotiin olikin sitten melko vaikea jopa minun standardeilla.
Tänään sitten hankin itselleni kuukauden matkakortin, nyt voin siis mennä metrolla minne vain keskustassa ajattelematta lippuja.

Sää on ollut tänään lämmin ja aurinkoinen. Jennan tekemä hattu on aika loistava tällä säällä ja olenkin säästynyt pahemmilta reaktioilta aurinkoon. Asiaa helpottaa se, että löysin suojaavaa ja rauhohoittavaa kosmetiikkaa.

Ehkä kaikkein ihaninta tähän asti on kuitenkin ollut kylpyamme.  Lämmin kylpy kylpysuolan kanssa tekee ihmeitä kävelyn jälkeen.

Kielen käyttö takkuilee vielä ja kaipaan seuraa. Käytän ranskaa kuitenkin koko ajan enemmän ja seuran etsimiseen ilman hostellin tarjoamaa ympäristöä tulee varmaan onnistumaan ajan kanssa.
Mutta nyt lukemaan ja ompelemaan lahkeiden suut.

-N-